sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Pantoja, kurpitsaa ja makeita kakkupalloja

Viikonlopun kunniaksi päätin tehdä kakkupalloja. Kun ensimmäistä kertaa netistä bongasin cake popsit, päätin, että tuollaisia on joskus tehtävä. Nyt oli hyvä tilaisuus tehdä niitä. Tosin mitään tikkarin tapaisia näistä ei tullut, kun ei ollut tikkuja. Palloihin tarvitaan paketti dominokeksejä, puoli pakettia tuorejuustoa, vaniljauutetta, suklaata ja nomparelleja/ranskanpastilleja tms. koristeeksi. Hyviä ovat, näitä teen uudemmankin kerran. Tein myös mokkapalataikinalla pellisen mokkapalapohjaa, mutta kuorrutukseksi tuli mustempi versio eli kick-lakritsitoffeista ja kermasta tehtyä kinuskimaista kuorrutetta.


^ Vitsit, että oli vaikeaa saada edustavaa kuvaa palloista.

Viime aikoina olen askarrellut useammankin kaulapannan. Vaikka pannat liittyvätkin läheisesti koiriin, niin jatkossa taidan panta-askartelut ja muut koirille tehdyt vermeet siirtää tämän blogin puolelle. Saapahan Nuno pitää oman bloginsa enemmän itsellään. :)

Dannylle ja Fenolle sain kunnian tehdä pannat. Dannylle toivottiin äijämeininkiä ja Danny saikin farkkua, pääkallon ja niittejä. Päällikkö-Fenolle taas valitsin sinistä ruutua hopeisilla langoilla höystettynä ja taskukoristeella. Malliltaan kumpikin panta on puolikuristava. Näistä on kuvat todennäköisesti sillä "kadonneella" (= on jossain täällä kotona) muistikortilla, joten nyt ei niistä ole parempaa kuvaa saatavilla.

Seuraavaksi teinkin Led "Ledi" Zeppelinille rockaripannan tästä samasta nauhasta. Kennelylituomarin mielestä Nunon vanha panta oli aivan liian iso käyttöön, kun koirasta taas karvat katosivat ja tilaukseen tuli uusi panta. Kennelylituomari valitsi Nunolle koristenauhan tällä kertaa ja malliksi muotoutui pistolukkopanta, jossa on säätövaraa. Turkoosissa koristenauhassa on kahjoja koiria, sopinee Nunolle hyvin.


Ihan pelkästään pojille en ole pantoja rustannut. Ihanaiset Sera ja Saaga saivat pinkkiä ja oranssia omiin pistolukkopantoihinsa.

Nämä pannat vielä odottavat uusia kauloja, mutta toivottavasti värittävät eräiden kauniiden neitosten elämää jatkossa.


Noita pistolukkopantoja onkin kiva tehdä. Vaikka eipä puolikuristavissakaan mitään vikaa ole, mutta pikkaisen enemmän työtä ne vaativat.

Halloweeniksi kaiversin ensimmäistä kertaa elämässäni kurpitsan. Myös Kennelylituomari kaiversi oman kurpitsansa. Arvaatko kumpi on kumman kaivertama?

2 kommenttia:

  1. Sä Ulla olet todella touhukas ja aikaansaava. Pannat ovat päivittäin käytössä joten tarpeeseen tuli, kiitos. Kurpitsojen kaivertamista täytyy joskus kokeilla. Meidän kurpitsat on minikokoa ja olen niitä laittanut erillaisia yhteen lasiseen maljakkoon.

    VastaaPoista
  2. Vau, onpa pirteän näköisiä pantoja!

    VastaaPoista